Juhlimme puhdasta tukkaa simpukoilla

 

IMG_1799Viikonloppuna satoi ihan törkeästi. Päättelin siitä, että tontin vesivarannot ovat nyt siinä kunnossa, että voin käydä suihkussa ihan huoletta. Juhlan kunniaksi vaahdotin hiuksetkin oikein kahteen kertaan. Tästä innostuneina päätimme kävellä Cefaluun syömään kuuden euron simpukka-annokset.

IMG_1769

Juhlan kunniaksi Mikko laittoi parasta päälle.

Tänään on kaksi kuukautta siitä, kun lähdimme Suomesta. Siinä ajassa olen kummasti oppinut arvostamaan niitä asioita, joita Tampereella pidän ihan itsestäänselvyyksinä. Kuten hanasta tulevaa vettä, jolla voi ihan surutta vaahdottaa päänsä vaikka kolmeenkin kertaan. Tai alati toimivaa verkkoyhteyttä. Tai sitä, että seinästä tulee sähköä, kun lyö puhelimen lataamaan. Tai sitä, että voi keskustella hajonneesta tietokoneestaan ihan suomeksi – sekä tiskillä että sähköpostissa.

Kaupunkilaiskoiriemme pelastaminen jonkun naapurin aidan takaa alkaa kuulua päivittäiseen rutiiniin.

Toisaalta on ollut huojentavaa huomata sopeutuvansa.

Vettä täytyy todellakin säästää, mutta näköjään ihminen voi elää muutaman päivän likaisessa tukassa – ja toivoa sadetta. Pyykkiä pestään tärkeysjärjestyksessä sen sijaan, että kone mouhuaisi aamusta iltaan. Eivätkä ne hieman likaiset vaatteetkaan oikeastaan haittaa, mökkiolosuhteissahan tässä ollaan ja kesää kohti mennään.

Sähkökatkoksia on niin usein, että kun pistorasioista tulee virtaa, lyömme automaattisesti kaikki mahdolliset vekottimet latautumaan. Yöpöydällä on vakiovarusteena taskulamppu.

Läppärikin palasi korjaamolta oikein mainiossa kunnossa, vaikka jouduinkin vähän takkuamaan korjaamon italiaksi lähettämien viestien kanssa.

IMG_1806

Otin simpukoiden kylkeen oikein salaatin, koska olin niin puhdas ja iloinen.

Koirien karkumatkat eivät enää aiheuta sydämentykytyksiä. Pipa viipyy tuntikausia salaperäisillä reissuilla uuden poikaystävänsä kanssa – ja palaa sitten nääntyneenä, haisevana ja onnellisena. Toisaalta, kaupunkilaiskoiriemme pelastaminen jonkun naapurin aidan takaa alkaa kuulua päivittäiseen rutiiniin. Pipa sentään ymmärtää aina välillä pujahtaa takaisin siitä raosta, josta on mennytkin. Rosi ei vaivaudu.

Nukun öisin – naapureiden sekopäiset kukot saavat ihan rauhassa kiekua aamusta iltaan ja illasta aamuun (kukonlaulunaika 24/7). Nukun myös siksi, että Pipa on ymmärtänyt lopettaa maahan pudonneilla, käyneillä oliiveilla herkuttelun (= ei oksentele sänkyyn öisin).

IMG_1745

Ainakaan Pipaa vapauttavalta Mikolta ei puutu apujoukkoja.

Lisäksi luulen viisastuneeni vähän: vaikka sitruunapuut ovat kauniita ja oliivipuiden alla on mukava istuskella, muulit vitsikkäitä ja lehmät sympaattisia, niin Lymin Minnasta ei kyllä maaseutuasujaa saada.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s